Pienessä pakkasessa ja auringon valaistessa Martinlaakson tornitalon huippua lähdin Meilahteen OLKAan. Tänään oli vaisumpaa kuin aikaisemmin, vaikka 25 asiakasta johdattelin eteenpäin. Uusia asioita ja vanhoja jo unohtuneita asioita tuli vastaan. Endokrinologian poliklinikan olin kyllä nähnyt sydänpolilla käydessäni, mutta en muistanut, missä. Teho-osastolle oli joku menossa, tulkki oli menossa johonkin outoon paikkaan, OTTOautomaatin kävin katsastamassa, samoin ilmottautumispystit. Pystejä ei kukaan kuulemma tarkkaillut, eikä ne välttämättä toimineet oikein.
Vastaan tuli ensimmäisen kerran tilanne, ettei mieshenkilö halunnut tulla neuvotuksi, hän kuulemma selviäisi tästäkin ongelmasta. Toinenkin mieshenkilö vähän nikotteli, mutta otti sentään neuvot vastaan.
Aamulla ensimmäiseksi tapasin vanhan herran Hyvinkäältä. Hän oli lähdössä pois, kun oli saanut väärän ajan.....vuotta liian aikaisen....Kummallisia asioita kyseltiin, mm. tiedätkö, ovatko KELA-taksit nyt aikataulussa ja onko tuosta pääoven edestä mennyt joskus bussi säännöllisesti. No, en tiennyt. Viime kerralla kysyjä oli odottanut 4 tuntia KELA-taksia ja oli yrittänyt välillä soittaakin, mutta ei ollut päässyt läpi tai keskus oli sanonut, että kaikki ovat varattuna. Myöhemmin hän oli kuullut, ettei KELA-taksit olleet toimineet moneen päivään. Hän oli saanut toisen kyydin.
Pari rouvaa selaili OLKAn lehtisiä ym. lappusia. Toinen nainen kertoi sairastaneensa kaksi vuotta sitten rintasyövän ja selvinneensä siitä. Nyt sairaalassa oli pari sukulaista, joille hän vei luettavaa ja herkkuja. Hän halusi antaa tukensa sukulaisilleen. Samoin hän kävi auttamassa omaishoitajaksi joutunutta sukulaismiestä, jonka vaimo oli saanut aivoinfarktin. Nainen tuntui hyväkuntoiselta, mutta silti oli varotettava liialliselta itsensä väsyttämiseltä.
Aulassa vaelsi mies, joka kovaan ääneen puhui puhelimeen ja epäili osastolla käyneitä lääkäreitä valelääkäreiksi, kun eivät olleet löytäneet omaa potilastaan....olivat väärässä kerroksessa. Takaisin tullessaan hän pysähtyi luokseni ja sanoi olleensa äsken ihan tosissaan puhuessaan valeläkäreistä. Opiskelijaohjaus oli lääkäreillä meneillään, siksi heitä liikkui paljon osastoilla. Itse hän ei ollut lääkäriään tavannut ja oli kyllästynyt ja pitkästynyt, kun ei ollut mitään tekemistä ja kun hän oli kova liikkumaan. Hän halusi mennä viikonlopuksi kotiin. Hän oli sitä mieltä, että kun miehen eturauhanen kasvaa, niin ei sille mitään voi, oma vika. Hän oli kuullut, että höyläys on kivulias homma ja miehillä on kipukynnys paljon matalampi kuin naisilla. Hauskan rempseä tyyppi. Hänen vaimonsa oli opetusvirastossa laittamassa sitä järjestykseen ja mies oli kehoittanut vaimoaan laittamaan myös terveysviraston järjestykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti